”Mitä jos suojeluverkosto olisi niin toimiva, että se todella auttaisi Suomen luontoa ja mahdollistaisi yhä metsäteollisen toiminnan verkoston ulkopuolella?”

Nykyisellään Suomen alueella pisin matka, minkä ihminen tai muu metsänotus voi kulkea metsässä ilman pellon, tien, hakkuun tai rakennusten kohtaamista, on Inarin Peurakairan 70 kilometrin jalkapatikka (linkki LongPlayn juttuun). Tämäkin on varsin ainutlaatuinen tilanne: tyypillisempää on, että Suomessa kulkijan metsätaival katkeaa jo kilometrin kohdalla. Asian ei kuitenkaan tarvitse olla näin!

Luontokäytävämalli on suomalaisten biologien ja luontokartoittajien, Risto Sulkavan ja Ari Aallon, luoma visio, joka huomioi luonnon ja talouden yhteensovitettavia tarpeita, ja tekee suojelusta järkevämpää ja vaikuttavampaa. Se olisi Suomen kattava verkosto, joka yhdistää ekologisilla käytävillä arvokkaimpia suojelualueita, luonnon- ja kansallispuistoja, elpymiskykyisiä metsiä ja soita, eläinten vaellusreittejä ja ekologisesti arvokkaita suuralueita.

Kuten ihminen tarvitsee liikkuakseen valtateitä ja junaraiteita, luonto tarvitsee 2000-luvulla ehjiä elämän valtaväyliä liikkuakseen etelästä pohjoiseen ja lännen ja idän välillä.

Erityisesti luontoa liikuttaa Suomen kartalla tällä hetkellä vuodenaikojen nopea muutos ja keskilämpötilojen nousu – monen lajin on pakko muuttaa viileän ilmanalan perässä pohjoisemmaksi tai kuoltava sukupuuttoon paikallisesti.

Luontokäytävämalli on ammattilaisten tuhansien työtuntien tulosta. Suunnitelma ei ole pilvilinna, vaan sen ohjaava idea on kustannustehokkuus ja käytännöllisyys Suomelle – miten Suomi voisi toteuttaa kansalliset ennallistamis- ja suojelusuunnitelmansa mahdollisimman järkevästi ja riidattomasti niin, että tilanne olisi mahdollisimman monille suomalaisille ja valtiolle houkutteleva “win-win-win”?

Keskeistä on suojelun ja luonnon ennallistamisen kohdistamisen viisaus ja päätöksenteon ketteryys.

Ensiksi: Suomalaisille on tutkitusti tärkeää, että valtio näyttää mallia toimenpiteissä suojella ja ennallistaa ympäristöä. 51 % kartalle piirretystä luontokäytäväverkostosta on valtionmailla eli meidän yhteisissä metsissämme. Yksi päätös valtionmailla synnyttäisi siis merkittävän verkoston pohjoiseen ja itään, ja tärkeitä verkoston “askelkiviä” etelään.

Toiseksi: suomalaiset haluaisivat suojella nykyistä enemmän omia metsämaitaan. Valtiolla on vanhastaan jo suosittu METSO-suojeluohjelma, jossa valtio ostaa maita kansalaisilta, jotka haluavat myydä yksityismaata suojeluun. Luontokäytävämallissa valtio hankkisi pikku hiljaa kaikenlaisia maita esitettyjen luontokäytävien alueelta suojeluun ja ennallistettavaksi.

Kolmanneksi: ihmiset ovat hieman kyllästyneitä riitelemiseen. Luontokäytävämallin yksittäinen luontokäytävä on kartalla noin viisi kilometriä leveä, ja sen molemmin puolin on viiden kilometrin tukivyöhykkeet. Yhtenäinen käytävä muodostuu siis 15 kilometrin vyöhykkeellä sinne, missä suojelu etenee helpoimmin ja vapaaehtoisesti. Käytävää voivat edistää paikallisesti kaikenlaiset metsänomistajat.

Luontokäytäväverkostosta voi siis toteuttaa valtion päätöksellä kerralla yli puolet, ja kehittää sen jälkeen uskottavaa verkostoa kärsivällisesti vuosikymmenien aikana kansallisen ennallistamistyön edetessä. Esimerkiksi maakunta tai kunta voi kehittää retkeilyverkostoaan niin, että he suojelevat samaan aikaan kansallismaisemareittejä ja suojelualueitaan rinnakkain osana valtakunnallisesti tunnistettua luontokäytävää. Moni luontokäytävä onkin aivan kiinni historiallisissa vaellusreiteissä. Myös moni mökkiläinen voi huokaista helpotuksesta, kun järviä samentavien ojien ja hakkuiden määrä on luontokäytävien alueella alaspäin.

Itärajaa pitkin kulkevaa luontokäytäväosuutta tutkitaan tällä hetkellä myös Green Barrier -hankkeessa, jossa soisella ja metsäisellä luontokäytävällä nähdään tulevaisuuden rooli Suomen kansallisen turvallisuuden varmistamisessa.

Suomen luontokäytävämalli olisi toteutuessaan kansainvälinen uutinen ja ylpeydenaihe: rakentava yhteiskunnallinen keino suunnitella ympäristönkäyttöä ja suojella kansallisaarrettamme, pohjoista luontoa ja maisemaa. Toteutuessaan pohjoinen luontokäytäväverkosto tukisi koko Euraasian mantereen kotoisia lajeja ja ihmiskunnan sopeutumista epävarmoihin vuosikymmeniin.

Maailmalla on käynnistetty kautta historian erilaisia inspiroivia luontokäytävähankkeita. Niistä vinkkaamme lukijalle seuraavat:

European Green Belt -hanke (itärajamme on osa tätä)
Fennoskandinavian hevosenkenkä (Suomen luontokäytävät yhdistyvät Ruotsin ja Venäjän vanhoihin metsiin)
African Green Belt Movement -toiminta Saharan eteläpuolella.
Florida Wildlife Corridor -luontokäytävä.
Kahuzi-Biega -Itombwe -luontokäytävä, joka yhdistää kaksi kansallispuistoa Kongossa.